Luottamuspula ja stressi

Heiiii!

Terkut Namibiasta!
Pitkään aikaan en oo saanu aikaseksi kirjottaa tänne blogiin ja monet on kyselly ja toivonu uusia tekstejä. Huomenna on testi, joten yllättäen nyt tuntuu oikeelta ajankohdalta kirjottaa blogia, siivota, urheilla ja pestä pyykkiä.. tuttu tunne? :D

Mulla on siis ollu nyt testejä ja oon ollu ihan paniikissa, ku englanniksi opiskelu tuntu aluksi nii vaikeelta. Mut oon hyvin läpäissy ne ja ihan hyvin arvosanoin jopa! Täällä arvostelu on vissii vähä löyhempää ku meillä, tai sit oon vaan tuurilla päässy perille niin hyvin! Mutta se matikan kurssi (Research Methods 2) on historiaa! KIITOS Suomen päästä saadusta tuesta ja ymmärryksestä mun ei tarvi opiskella sitä täällä ja saan jättää sen käymättä! Ooh, olin niiiiii onnellinen ku kuulin siitä! Eikä se vaikuta mun tukiin tai stipendiin tai mihinkään. Sitä ei ollu realistista läpästä, ku multa tosiaan puuttu se ykköskurssi siitä aiheesta.

Mut riittää jo koulusta.. seuraavaksi erittäin stressaavasta asiasta, nimittäin luottamuspulasta!

Täällä ei tosiaan oo  kehenkään oikein luottamista. Minä, sinisilmänen ja länsimaalainen, naiivi plikka oon kyl saanu tuntea nahoissani ihmisten ja koko yhteisön epäluotettavuuden - ja se on ressannu mua ihan hulluna! Honey Moon täällä tosiaan on ollu ohi jo pari vkoa, kun sain kokea ihmisten epärehellisyyden ekaa kertaa.
Mun eka "hyvä" kaveri täällä kutsu mut sen ystävän häihin tonne Oshakatiin ja sit mentiin! Olin ihan mielissään, mut sit tajusin, et se halus vaan lähtä mun kans iltaa viettään kaupungille, ei mitään häitä koskaan ollukkaan. Halus päästä mun rahoihin käsiksi varmaan.. ja outo oli koko homma. Olin aika järkyttyny, ku luotin siihen ja luulin, et se on mun "friend".
Samana iltana se mun iPhone pöllittiin mun repusta, joka oli mulla yllä, ei selkäpuolella vaan siinä sivussa. Äh, olin järkyttyny, mut pääsin näistä yli.
Uusia inhottavia juttuja tapahtuu kuitenki kokoajan ja menetän kokoajan enemmän ja enemmän luottamusta ihmisiin täällä! Mut kai tää on tää Afrikan meininki, täällä on erittäin normaalia olla epäluotettava ja olla luottamatta muihin ihmisiin. Meillä Länsimaissa tämmönen yhteisö olis erittäin epäterve ja outo. Mut pakko sopeutua.
Mun kaverit, joihin "luotan" varottelee mua kokoajan ja muistuttaa, että mun kannattaa varautua ihan mihin vaan. Saa nähä mitä kaikkee täällä vielä tapahtuu, mutta varovainen, entsitäkin varovaisempi aion olla enkä enää luota silmittömästi yhtään kehenkään täällä.
Se on varmaan se köyhyys, mikä ihmiset on muokannu tämmöseksi. Liikaa puutetta perustarpeissa ja elinkeinossa ajaa ihmiset tekeen tosi hävyttömiä juttuja ja huijaa mua länsimaalaista mennen tullen ja palatessa! Noloa, mut minkäs teet! Mä oon tottunu nii prkleen hyvälle ja mun elämänkokemuksista puuttuu kokonaan tämmönen iso osa-alue, mitä koen täällä. Don't u blaim me! I'm here 2 learn and grow, right! :)

Eli positiivinen asenne pitää olla mut varovaisuus on valttia!
Täällä kampuksella saattaa aika käydä pitkäksi kyllä välillä, ni me ton Melodyn kans aateltiin alkaa opetteleen skeittausta! :D Ostetaan ens lauantaina kaupungista skeittilaudat ja harjotellaan täällä kampuksella! Ihan mahtavaa! Skeittilauta maksaa muutaman kympin (euroissa) ja saatan ehkä raahata sen sit Suomeen ku tuun, jos se on järkevää.

Mut mä totuttelen täälläoloon edelleen ja koen ja opin kokoajan uutta, vaikka oonki täällä farmilla, keskellä ei mitään. Ihmiset täällä antaa sen opetuksen.

Palataan!