Heiiii!
Terkut Namibiasta!
Pitkään aikaan en oo saanu aikaseksi kirjottaa tänne blogiin ja monet on kyselly ja toivonu uusia tekstejä. Huomenna on testi, joten yllättäen nyt tuntuu oikeelta ajankohdalta kirjottaa blogia, siivota, urheilla ja pestä pyykkiä.. tuttu tunne? :D
Mulla on siis ollu nyt testejä ja oon ollu ihan paniikissa, ku englanniksi opiskelu tuntu aluksi nii vaikeelta. Mut oon hyvin läpäissy ne ja ihan hyvin arvosanoin jopa! Täällä arvostelu on vissii vähä löyhempää ku meillä, tai sit oon vaan tuurilla päässy perille niin hyvin! Mutta se matikan kurssi (Research Methods 2) on historiaa! KIITOS Suomen päästä saadusta tuesta ja ymmärryksestä mun ei tarvi opiskella sitä täällä ja saan jättää sen käymättä! Ooh, olin niiiiii onnellinen ku kuulin siitä! Eikä se vaikuta mun tukiin tai stipendiin tai mihinkään. Sitä ei ollu realistista läpästä, ku multa tosiaan puuttu se ykköskurssi siitä aiheesta.
Mut riittää jo koulusta.. seuraavaksi erittäin stressaavasta asiasta, nimittäin luottamuspulasta!
Täällä ei tosiaan oo kehenkään oikein luottamista. Minä, sinisilmänen ja länsimaalainen, naiivi plikka oon kyl saanu tuntea nahoissani ihmisten ja koko yhteisön epäluotettavuuden - ja se on ressannu mua ihan hulluna! Honey Moon täällä tosiaan on ollu ohi jo pari vkoa, kun sain kokea ihmisten epärehellisyyden ekaa kertaa.
Mun eka "hyvä" kaveri täällä kutsu mut sen ystävän häihin tonne Oshakatiin ja sit mentiin! Olin ihan mielissään, mut sit tajusin, et se halus vaan lähtä mun kans iltaa viettään kaupungille, ei mitään häitä koskaan ollukkaan. Halus päästä mun rahoihin käsiksi varmaan.. ja outo oli koko homma. Olin aika järkyttyny, ku luotin siihen ja luulin, et se on mun "friend".
Samana iltana se mun iPhone pöllittiin mun repusta, joka oli mulla yllä, ei selkäpuolella vaan siinä sivussa. Äh, olin järkyttyny, mut pääsin näistä yli.
Uusia inhottavia juttuja tapahtuu kuitenki kokoajan ja menetän kokoajan enemmän ja enemmän luottamusta ihmisiin täällä! Mut kai tää on tää Afrikan meininki, täällä on erittäin normaalia olla epäluotettava ja olla luottamatta muihin ihmisiin. Meillä Länsimaissa tämmönen yhteisö olis erittäin epäterve ja outo. Mut pakko sopeutua.
Mun kaverit, joihin "luotan" varottelee mua kokoajan ja muistuttaa, että mun kannattaa varautua ihan mihin vaan. Saa nähä mitä kaikkee täällä vielä tapahtuu, mutta varovainen, entsitäkin varovaisempi aion olla enkä enää luota silmittömästi yhtään kehenkään täällä.
Se on varmaan se köyhyys, mikä ihmiset on muokannu tämmöseksi. Liikaa puutetta perustarpeissa ja elinkeinossa ajaa ihmiset tekeen tosi hävyttömiä juttuja ja huijaa mua länsimaalaista mennen tullen ja palatessa! Noloa, mut minkäs teet! Mä oon tottunu nii prkleen hyvälle ja mun elämänkokemuksista puuttuu kokonaan tämmönen iso osa-alue, mitä koen täällä. Don't u blaim me! I'm here 2 learn and grow, right! :)
Eli positiivinen asenne pitää olla mut varovaisuus on valttia!
Täällä kampuksella saattaa aika käydä pitkäksi kyllä välillä, ni me ton Melodyn kans aateltiin alkaa opetteleen skeittausta! :D Ostetaan ens lauantaina kaupungista skeittilaudat ja harjotellaan täällä kampuksella! Ihan mahtavaa! Skeittilauta maksaa muutaman kympin (euroissa) ja saatan ehkä raahata sen sit Suomeen ku tuun, jos se on järkevää.
Mut mä totuttelen täälläoloon edelleen ja koen ja opin kokoajan uutta, vaikka oonki täällä farmilla, keskellä ei mitään. Ihmiset täällä antaa sen opetuksen.
Palataan!
torstai 28. elokuuta 2014
tiistai 12. elokuuta 2014
Ogongosta terve!
Nyt on kuukausi melkee täällä oltu ja ihan uskomattoman lujaa menee aika! Mä rakastan olla täällä, enkä halua kotiin! Onneks vielä ainaki 4kk saan nauttia Afrikan lämmöstä! <3
Oon tutustunu lisää ihmisiin ja tavannu huippuja tyyppejä. Oon ystävystyny jo osan kans, mun bestis täällä on yks Melody. Se on semmonen poikatyttö, joka on erittäin epätavallista täällä, jossa kaikki naiset on tosi naisellisia! Melody on kotosin Namibian rannikolta, joten me ollaan jo sovittu, että meen sen luokse kyläilemään ku koulu loppuu. Meillä on tulossa muutenki koulun kans reissu Windhoekiin ja ootan sitä ihan innolla! JEE! Se on varmaan ens kuussa. Tässä alapuolella on kuva mun lukkarista:
Oppitunnit on ihan huippuja! Täällä saa kyllä nauraa nuille afrikkalaisille! Kaikki kälättää yhteen ääneen ja opettaja vitsailee opiskelijoiden kustannuksella iha avoimesti! Se on nii hauskaa! Ihan erilainen opiskelukulttuuri täällä ku meillä Suomessa! Siis todellaki!
Opettajaa kunnioitetaan ihan erillälailla ja kutsutaan herraksi tai rouvaksi. Ja koska täällä vain rikkaat pääsee opiskeleen, nii täältä koulusta halutaan valmistua mahd. pian ja hyvin arvosanoin, koska se on nii ainutlaatuinen tilaisuus. Esitelmiä ja raportteja tulee melkeen päivittäin, että hommat ei lopu nuin vaan kesken! :)
Seuraavaksi kuva kampuksen koirasta, joka norkoilee tuolla Club Housella.
Ja aasi oli makoilemassa ku olin lenkillä :D
Ja viimeviikonloppunahan täällä oli Mr. & Ms. Ogongo, eli ihan kunnon missikisat! Ihmiset oli hulluna panostanu ja täällä oli esiintymässä yks Namibian kuuluisimpia räpartistejaki. Hyvät bileet oli ja hyvin järjestetty. Porukkaa oli paljon ja ihmiset oli kauniina ja hineoissa vaatteissa!!
Siinä aika tärähtäny kuva, mut voittajakolmikko! :)
Ja sit tässä kuvassa on mun mukavia kavereita! Melody on tässä kuvassa vasemmanpuolimmaisin :)
ja ettepä muuten usko! Eräs suomalaispoika ostaa päräytti lentoliput tänne Namibiaan! Mulla kun loppuu jo kuukautta aikasemmin kouluvuosi, ku paluulento Suomeen on, nii mehän kierrellään täällä sit yhessä tätä maata! Uskomatonta... mutta totta!! <3
Oon tutustunu lisää ihmisiin ja tavannu huippuja tyyppejä. Oon ystävystyny jo osan kans, mun bestis täällä on yks Melody. Se on semmonen poikatyttö, joka on erittäin epätavallista täällä, jossa kaikki naiset on tosi naisellisia! Melody on kotosin Namibian rannikolta, joten me ollaan jo sovittu, että meen sen luokse kyläilemään ku koulu loppuu. Meillä on tulossa muutenki koulun kans reissu Windhoekiin ja ootan sitä ihan innolla! JEE! Se on varmaan ens kuussa. Tässä alapuolella on kuva mun lukkarista:
Opettajaa kunnioitetaan ihan erillälailla ja kutsutaan herraksi tai rouvaksi. Ja koska täällä vain rikkaat pääsee opiskeleen, nii täältä koulusta halutaan valmistua mahd. pian ja hyvin arvosanoin, koska se on nii ainutlaatuinen tilaisuus. Esitelmiä ja raportteja tulee melkeen päivittäin, että hommat ei lopu nuin vaan kesken! :)
Seuraavaksi kuva kampuksen koirasta, joka norkoilee tuolla Club Housella.
Nää seuraavat kuvat on sitte tuolta Oshakatista, joka on siis se kaupunki n. 50 kilsan päässä. Mehän päästään sinne joka toinen vloppu ilmasella bussikuljetuksella. Siellä on semmonen erittäin sekavan ja epämääräisen näkönen marketplace/tori, jossa myydään kaikkee mahollista.. vaatteita ja koruja ja ruokaa, mausteita ja astioita. Tää on kappanaa, eli bried meat. Aivan sika hyvää. Se paistetaan tossa tuoreena suoraan grillissä ja dipataan suolaan ja chiliin, Nam! Mä söin maksaa ja nautaa ja oli herkullista. Ja 10 dollaria makso semmonen annos tota, eli alle euron, 70 senttiä. Ja nälkä lähti.
Ja viimeviikonloppunahan täällä oli Mr. & Ms. Ogongo, eli ihan kunnon missikisat! Ihmiset oli hulluna panostanu ja täällä oli esiintymässä yks Namibian kuuluisimpia räpartistejaki. Hyvät bileet oli ja hyvin järjestetty. Porukkaa oli paljon ja ihmiset oli kauniina ja hineoissa vaatteissa!!
Ja sit tässä kuvassa on mun mukavia kavereita! Melody on tässä kuvassa vasemmanpuolimmaisin :)
Mut täällä on siis aivan ihanaa ja nautin täysin rinnoin!
ja ettepä muuten usko! Eräs suomalaispoika ostaa päräytti lentoliput tänne Namibiaan! Mulla kun loppuu jo kuukautta aikasemmin kouluvuosi, ku paluulento Suomeen on, nii mehän kierrellään täällä sit yhessä tätä maata! Uskomatonta... mutta totta!! <3
lauantai 2. elokuuta 2014
Arkea Ogongossa
Moi!!
Miten elokuu on otettu Suomessa vastaan? :D Nii se kesä hurahtaa pikkuhiljaa sielläki! Vastahan oli vappu!
Täälläki on tää kaks viikkoa kulunu tosi nopeeta! Ihan hujauksessa.. vaikka kaikki on ollu nii uutta! Voin vaan kuvitella kuinka nopeaa tää loppuaika täällä menee, ku alun kulttuurishokki on selätetty!
Arki on täällä jo tasaantunu nimittäin! :) En enää eksy täällä kampuksella ja osaan suunnistaa jopa tonne Club Houselle, joka on tuolla keskellä mettää 0,5 kilsan päässä. En oo kyl yksin sinne koskaan vielä kävelly, ni en oo kyl varma. Täällä ei oikeestaan yksin tuu käveltyä ikinä pimeellä. Nää afrikkalaiset ei anna! Ne saattaa ovelle asti turvaan.
Mä herään täällä sillon ku muutki herää. Joskus klo 5, joskus myöhemmin. Täällä asuntolassa ovet on ku paperia, ni kaikki tuolta pihalta kuuluu sisään huoneisiin. Joskus ihmiset täällä kirjaimellisesti kiljuu aamulla klo 5:30. Ja musiikki yleensä soi lujalla jo siinä 7 aikaa, vaikka itellä olis kouluun vasta klo 12 tai jotain! Afrikkalaiset on muutenki kovaäänisiä! Ne huutaa toisilleen talon toiseen päähän nii lujaa, että jos on vaikka kylppärissä ku joku huutaa siellä, ni se kaiku meinaa rikkoa tärykalvot!
Ja nämä ihmiset laulaa kokoajan ja lujaa ja ne kuuntelee oikeestaan pelkästään melodisia rakkauslauluja, purkkapoppia, R&B:tä, hiphoppia ja gospelia.. kukaan ei kuuntele esim. rokkia. Täällä on erittäin harvinaista olla rokkari!
Nää ihan avoimesti ihailee länsimaista kulttuuria ja pitää sitä ehkä jotenki parempana kulttuurina. Mä en ite kyl osaa sanoa mikä kulttuuri on toista kulttuuria parempi, mut nää vähättelee Afrikkaa ja ihailee Eurooppaa ja Amerikkaa. Mä tykkään Afrikan kulttuurista! Täällä on tosi rentoa ja suorituspaineet on ihan eriluokkaa ku Suomessa! Täällä ei tarvi olla mitenkään erityinen tai huippu jossain. Täällä on kaikki vähemmän kehittynyttä ja siksi nii paljon löysempää. Onhan tää kehitysmaa, joten onhan tää ihan erilaista olla täällä. En oo koskaan ennen asunu taikka ollu ees lomailemassa kehitysvaltiossa. Täällä ei mikään oo itsestäänselvää ja se näkyy ihmisten asenteissa ja luonteissa ja olemisessa. Kukaan ei ressaa täällä niinku Suomessa - meillä ressataan ja vaivutaan epätoivoon mitä pienimmästäki syystä.
Täällä on hassua ku ihmiset tervehtii toisiaan aina ku näkee, vaikkei oltas tuttujakaan keskenään. Jos kävelee vastaan jotain, ni vähintään tervehitään. Mut 80% kerroista vastaan tulee jo ennalta tuttu tyyppi, ni sillon kysytään joka kerta "How r u?" ja siihen vastataan joka kerta "Good/fine/well!" Ja sit kysytää heti perää "How r u?" Ja on erittäin epäkohteliasta olla tervehtimättä tällä tavalla. Jos niin ei tee, on heti ihan moukka ja huonotapanen luopio! Pari kertaa ku en oo tajunnu tervehtiä jotaki, ni on tullu semmonen ilkeäsävyinen "Well, hello to you too, Katriina!" tai "Nice to meet you too!"
Varsinki naiset on ollu tollasia. Mut ehkä se vaan on sit niiden mielestä nii epäkohteliasta. Mut oon skarpannu ja nykyään en enää unoha tervehtiä ketään!
Seuraavaksi naisista yleisesti! :) Täällä on osa ihania (suurin osa). Semmosia välittäviä ja ystävällisiä ja rentoja. Osa on taas tosi nyrpeitä! Ei esimerkiksi juttele mulle ollenkaan, ei usein ees moikkaa ja kyselee ivallisia kysymyksiä. Tai jos mä kysyn jotain, ni ne saattaa nyrpistää nokkaa ja vastata tylysti. Mut onneks suurin osa ei oo semmosia! <3 Aluksi mä pahotin mieleni pariin kertaan, ku yks tyttö täällä, joka oli aluksi mulle tosi mukava ja ystävällinen, muuttu myöhemmin ihan erilaiseksi. Nykyään se pyörittelee mulle vaan silmiä ja kattoo nokan vartta pitkin. Mut sit mä päätin, etten todellakaan anna tuommosten ihmisten vaikuttaa mun elämään täällä millään lailla. Mä tiiän, et se on niiden omaa heikkoutta jos on vaikeuksia käyttäytyä ystävällisesti toisia ihmisiä kohtaan.
Tytöt täällä pukeutuu tsoi hienosti! Osalla on ihan satiinimekko päällä koulussa tai muuten tosi hienoja koruja ja asusteita. Ja niillä on kaikilla tosi hienot hiukset ja kampaukset aina ja huulipunat ja huivit kohillaan. Täällä pyörii pari kampaajaa, jotka ihan työkseen tekee täällä kampauksia ja leikkaa tukkaa. Ne elättää ittensä sillä työllä!
Uskonto on täällä tosi iso juttu! Kaikki on uskovaisia! Ateisteja ehkä varmaan 5% väestöstä! :D Tänäänki tuli puheeksi, et lähenkö kirkkoon huomenna (sunnuntaina) ja kun vastasin, etten käy kirkossa, ni ne oli jopa korostetun ihmeissään : "WHAT?! Eli aamulla ku heräät, ni lähet nuin vaan, etkä rukoile??" Ja hassua ku tulin bussilla tänne Ogongoon sieltä pääkaupungista, ni kuski ennen matkaa rukoili kaiuttimien kautta ja sit tv:stä tuli ihme saarnoja ja voluumit oli heti helevetin isolla! :D Onneks DVD-soitin hajos jo alkumatkalla, ni sain nukuttua. Olin nimittäin matkustanu jo 24h ja bussimatka kesti vielä sen 11h.
Arjesta tekee astetta verran haastellisempaa se, että mikään meille suomalaisille itsestäänselvä asia ei oo täällä nii varmaa. Esim ruokaa täältä ei saa ku aamulla ja lounas ja päivällinen ja iltapala on ite hankittava ja valmistettava. Täällä tosiaan ei oo kauppoja, joten kaikki ruuat pitää ostaa tuolta lähikaupungista, jonne on bussikuljetus joka toinen lauantai. Eli 2 vkon välein on ladattava ruokavarastot.
Lisäksi WC:t toimii harvemmin. Eli kerran kymmenestä kerrasta pönttöön tulee vettä! Mut mä oon jo tottunu sihen. Vessapaperia ei oo koskaan, se on itse hankittava ja kannettava mukana jos haluaa. Ja vesi on ainaki kerran päivässä poikki muutaman tunnin muutenki. Vaihtelee missä päin kampusta on. Jos ei oo vettä, netti toimii ja jos on vettä ni netti on poikki. Suurinpiirtein niin! Mut tähän tottuu!
Mä kirjotan lisää asioista kun oon saanu taas enemmän selkoa niistä! :D Mutta mä rakastan täällä olemista! En halua takas Suomeen! :D Vaikka onki ikävä kaikkia rakkaita kotomaassa!
Miten elokuu on otettu Suomessa vastaan? :D Nii se kesä hurahtaa pikkuhiljaa sielläki! Vastahan oli vappu!
Täälläki on tää kaks viikkoa kulunu tosi nopeeta! Ihan hujauksessa.. vaikka kaikki on ollu nii uutta! Voin vaan kuvitella kuinka nopeaa tää loppuaika täällä menee, ku alun kulttuurishokki on selätetty!
Arki on täällä jo tasaantunu nimittäin! :) En enää eksy täällä kampuksella ja osaan suunnistaa jopa tonne Club Houselle, joka on tuolla keskellä mettää 0,5 kilsan päässä. En oo kyl yksin sinne koskaan vielä kävelly, ni en oo kyl varma. Täällä ei oikeestaan yksin tuu käveltyä ikinä pimeellä. Nää afrikkalaiset ei anna! Ne saattaa ovelle asti turvaan.
Mä herään täällä sillon ku muutki herää. Joskus klo 5, joskus myöhemmin. Täällä asuntolassa ovet on ku paperia, ni kaikki tuolta pihalta kuuluu sisään huoneisiin. Joskus ihmiset täällä kirjaimellisesti kiljuu aamulla klo 5:30. Ja musiikki yleensä soi lujalla jo siinä 7 aikaa, vaikka itellä olis kouluun vasta klo 12 tai jotain! Afrikkalaiset on muutenki kovaäänisiä! Ne huutaa toisilleen talon toiseen päähän nii lujaa, että jos on vaikka kylppärissä ku joku huutaa siellä, ni se kaiku meinaa rikkoa tärykalvot!
Ja nämä ihmiset laulaa kokoajan ja lujaa ja ne kuuntelee oikeestaan pelkästään melodisia rakkauslauluja, purkkapoppia, R&B:tä, hiphoppia ja gospelia.. kukaan ei kuuntele esim. rokkia. Täällä on erittäin harvinaista olla rokkari!
Nää ihan avoimesti ihailee länsimaista kulttuuria ja pitää sitä ehkä jotenki parempana kulttuurina. Mä en ite kyl osaa sanoa mikä kulttuuri on toista kulttuuria parempi, mut nää vähättelee Afrikkaa ja ihailee Eurooppaa ja Amerikkaa. Mä tykkään Afrikan kulttuurista! Täällä on tosi rentoa ja suorituspaineet on ihan eriluokkaa ku Suomessa! Täällä ei tarvi olla mitenkään erityinen tai huippu jossain. Täällä on kaikki vähemmän kehittynyttä ja siksi nii paljon löysempää. Onhan tää kehitysmaa, joten onhan tää ihan erilaista olla täällä. En oo koskaan ennen asunu taikka ollu ees lomailemassa kehitysvaltiossa. Täällä ei mikään oo itsestäänselvää ja se näkyy ihmisten asenteissa ja luonteissa ja olemisessa. Kukaan ei ressaa täällä niinku Suomessa - meillä ressataan ja vaivutaan epätoivoon mitä pienimmästäki syystä.
Täällä on hassua ku ihmiset tervehtii toisiaan aina ku näkee, vaikkei oltas tuttujakaan keskenään. Jos kävelee vastaan jotain, ni vähintään tervehitään. Mut 80% kerroista vastaan tulee jo ennalta tuttu tyyppi, ni sillon kysytään joka kerta "How r u?" ja siihen vastataan joka kerta "Good/fine/well!" Ja sit kysytää heti perää "How r u?" Ja on erittäin epäkohteliasta olla tervehtimättä tällä tavalla. Jos niin ei tee, on heti ihan moukka ja huonotapanen luopio! Pari kertaa ku en oo tajunnu tervehtiä jotaki, ni on tullu semmonen ilkeäsävyinen "Well, hello to you too, Katriina!" tai "Nice to meet you too!"
Varsinki naiset on ollu tollasia. Mut ehkä se vaan on sit niiden mielestä nii epäkohteliasta. Mut oon skarpannu ja nykyään en enää unoha tervehtiä ketään!
Seuraavaksi naisista yleisesti! :) Täällä on osa ihania (suurin osa). Semmosia välittäviä ja ystävällisiä ja rentoja. Osa on taas tosi nyrpeitä! Ei esimerkiksi juttele mulle ollenkaan, ei usein ees moikkaa ja kyselee ivallisia kysymyksiä. Tai jos mä kysyn jotain, ni ne saattaa nyrpistää nokkaa ja vastata tylysti. Mut onneks suurin osa ei oo semmosia! <3 Aluksi mä pahotin mieleni pariin kertaan, ku yks tyttö täällä, joka oli aluksi mulle tosi mukava ja ystävällinen, muuttu myöhemmin ihan erilaiseksi. Nykyään se pyörittelee mulle vaan silmiä ja kattoo nokan vartta pitkin. Mut sit mä päätin, etten todellakaan anna tuommosten ihmisten vaikuttaa mun elämään täällä millään lailla. Mä tiiän, et se on niiden omaa heikkoutta jos on vaikeuksia käyttäytyä ystävällisesti toisia ihmisiä kohtaan.
Tytöt täällä pukeutuu tsoi hienosti! Osalla on ihan satiinimekko päällä koulussa tai muuten tosi hienoja koruja ja asusteita. Ja niillä on kaikilla tosi hienot hiukset ja kampaukset aina ja huulipunat ja huivit kohillaan. Täällä pyörii pari kampaajaa, jotka ihan työkseen tekee täällä kampauksia ja leikkaa tukkaa. Ne elättää ittensä sillä työllä!
Uskonto on täällä tosi iso juttu! Kaikki on uskovaisia! Ateisteja ehkä varmaan 5% väestöstä! :D Tänäänki tuli puheeksi, et lähenkö kirkkoon huomenna (sunnuntaina) ja kun vastasin, etten käy kirkossa, ni ne oli jopa korostetun ihmeissään : "WHAT?! Eli aamulla ku heräät, ni lähet nuin vaan, etkä rukoile??" Ja hassua ku tulin bussilla tänne Ogongoon sieltä pääkaupungista, ni kuski ennen matkaa rukoili kaiuttimien kautta ja sit tv:stä tuli ihme saarnoja ja voluumit oli heti helevetin isolla! :D Onneks DVD-soitin hajos jo alkumatkalla, ni sain nukuttua. Olin nimittäin matkustanu jo 24h ja bussimatka kesti vielä sen 11h.
Arjesta tekee astetta verran haastellisempaa se, että mikään meille suomalaisille itsestäänselvä asia ei oo täällä nii varmaa. Esim ruokaa täältä ei saa ku aamulla ja lounas ja päivällinen ja iltapala on ite hankittava ja valmistettava. Täällä tosiaan ei oo kauppoja, joten kaikki ruuat pitää ostaa tuolta lähikaupungista, jonne on bussikuljetus joka toinen lauantai. Eli 2 vkon välein on ladattava ruokavarastot.
Lisäksi WC:t toimii harvemmin. Eli kerran kymmenestä kerrasta pönttöön tulee vettä! Mut mä oon jo tottunu sihen. Vessapaperia ei oo koskaan, se on itse hankittava ja kannettava mukana jos haluaa. Ja vesi on ainaki kerran päivässä poikki muutaman tunnin muutenki. Vaihtelee missä päin kampusta on. Jos ei oo vettä, netti toimii ja jos on vettä ni netti on poikki. Suurinpiirtein niin! Mut tähän tottuu!
Mä kirjotan lisää asioista kun oon saanu taas enemmän selkoa niistä! :D Mutta mä rakastan täällä olemista! En halua takas Suomeen! :D Vaikka onki ikävä kaikkia rakkaita kotomaassa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)